Siirry pääsisältöön

4. kappale

Ulko-ovella odottaa musta farmari mallinen Bemari. Keke nousee autosta ja tulee mummon luo auttaakseen tätä. ”Eläpä hättäele. Otat sen laakun ensin siitä, anna tuolle eukolle se.” mummo määrää ja osoittaa Mirjaa. Mirja ei ymmärrä mitään ja kulkee kuin tsombi istumaan auton takapenkille. Sirkku ottaa laukun, laittaa Mirjan oven kiinni ja kulkee toiselta puolelta istumaan autoon.

Yhtäkkiä Sirkku alkaa muistella aamupäivän tapahtumia. ”Haravoin pihaa ja äkkiä minut pysäytti jokin tuntematon, se oli kumma tunne. Huomioni kiinnittyi kuin naulittuna linnun lauluun joka kuului tallin päädyssä olevasta kuusesta. Olin aivan varma, että se on satakieli. Ei niitä ikinä ollut aiemmin kuulunut. Minua alkoi itkettää ja tunsin, että nyt isä lähtee. Tiesin sen. Hän lauloi minulle. Sanoi, että muista tyttö laulaa. Laula sillä kauniilla äänelläsi, joka sinulle on annettu. Se on sinun juttusi se.” Sirkku muistelee ja tuijottaa ilmeettömänä ikkunasta ulos.

Autossa vallitseva hiljaisuus tuntuu painavalta Sirkusta. Hän kääntää radion päälle välttääkseen hiipivää ahdistustaan. Keke naksauttaa vilkun päälle ja kurvaa iltapäivä ruuhkasta rivitalon pihaan, jossa Raisa-mummo asuu. Sirkku kaivaa taskustaan tupakat mutta tajuaa yhtä äkkiä ettei hän tädin ja mummon edessä voi polttaa. Hän työntää askin takaisin taskuunsa. Keke katsoo tytön toimintaa ymmärtävästi. 

”No perskutrarallaa nythän sitä ollaan kotjpihassa. Voe voe…  Nii se isäs aena samalla tavalla tähän ajoe.. Ee tule enne Make ee… ”Mummon ääni meinaa murentua mutta hän rykäisee. ”Vuan nyt ee ennee koske ja on varmasti valosampoo siellä missee on! Aattakee pihalle minut!” mummo komentaa.

Keke nostaa mummon pyörätuolin auton tavaratilasta. Hän työntää tuolin selkein liikkein mummon ovelle ja auttaa Raisa-mummon tuoliinsa. ”Kiitos tuas Keke. Sinä se out aena yhtä kultanen, kun nämä minun tuolin pyörän vanteet. ” mummo tuumaa. Sirkku laittaa mummon kassin tuolin kahvaan roikkumaan ja kassi heiluen mummo rullaa kohti talon ovea. ”Soeta sitten nii järjestettään ne haatajaeset!” hän huutaa mennessään. Sirkku nyökkää autossa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3. kappale

Sirkku kaivaa soivan puhelimen nahkatakkinsa taskustaan ja katsoo näyttöä. Näytössä lukee tuntematon numero. Hän työntää puhelimen takaisin taskuunsa ja rasittuu pelkästä ajatuksesta, että joku soittaa.   Sairaalan syöpäosaston käytävällä leijailee kalman tuoksu. Kuolemaa odottavat ja kituvat potilaat makaavat sängyissään odottaen kidutuksen loppumista. Sen näytelmän on Sirkkukin nyt omakohtaisesti nähnyt. Naishoitaja astelee Sirkun luo ja ojentaa nipun papereita. Hänen katseessaan välittyy pahoittelun ja osan oton myötätunto. ”Tässä ovat nyt kaikki. Teillä on hänen tavaransa siinä.” hän viittaa kassiin Sirkun jaloissa. ”Voimia ja jaksamista surutyöhön”. Sirkun kädet tärisevät, kun hän ottaa paperit ja tunkee ne paperikassiin muiden tavaroiden sekaan. Edessä on suo jonka rämpimisestä hänellä ei ollut aavistustakaan vielä kuukausi sitten. Vastuu on yksin hänen. ”Kuollu on kuollu, lähetään nyt. Kahville pittä piästä tämän mummon!” mummo pyörittää punaisilla nahka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

2. kappale

katsoo Sirkkua. Kyyyneleet valuvat hänen silmistään ja hän haukkoo henkeään. ”Ei, ei, ei, ei…” hän toistelee ja lähtee kävelemään. Hän kulkee laahustaen kohti ikkunaa ja hokee rosoinen ja tuskaa tirskuva ääni murtuen ”Ei, ei, ei… ”  Hän sieppaa lehden käytävän pöydältä ikkunan vierestä ja alkaa pieksää kaidetta ikkunan edessä. Murtunut puhe muuttuu vihan ja epätoivon sekaiseksi huudoksi. Mieshoitaja ryntää käytävälle ja astelee määrätietoisesti Mirja-tädin luo, ottaa tätä kädestä kiinni ja osoittaa ymmärrystä määrätietoisella, mutta lempeällä otteellaan. Mirja luuhistuu ja itkee. Sirkku huomaa tärisevänsä ja tuntee kuristavan tunteen kurkussaan. Aivan kuin liina kiristäisi hänen kurkkuaan. Huoneen 177 ovi avautuu ja Raisa-mummo ilmestyy huoneen ovesta käytävälle. Hän sanoo: ” Sinne män… Sinne män eikä takasi ennee tule. Ei kärsi ennee… Mummon äänestä välittyy helpotus ja höperyys. Hän rullailee itsensä räikyvän punaisella nahkaverhoillulla pyörätuolillaan Sirkun viereen. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää