Sirkku kaivaa soivan puhelimen nahkatakkinsa taskustaan ja
katsoo näyttöä. Näytössä lukee tuntematon numero. Hän työntää puhelimen
takaisin taskuunsa ja rasittuu pelkästä ajatuksesta, että joku soittaa.
Sairaalan syöpäosaston käytävällä leijailee kalman tuoksu.
Kuolemaa odottavat ja kituvat potilaat makaavat sängyissään odottaen kidutuksen
loppumista. Sen näytelmän on Sirkkukin nyt omakohtaisesti nähnyt.
Naishoitaja astelee Sirkun luo ja ojentaa nipun papereita.
Hänen katseessaan välittyy pahoittelun ja osan oton myötätunto.
”Tässä ovat nyt kaikki. Teillä on hänen tavaransa siinä.”
hän viittaa kassiin Sirkun jaloissa.
”Voimia ja jaksamista surutyöhön”. Sirkun kädet tärisevät,
kun hän ottaa paperit ja tunkee ne paperikassiin muiden tavaroiden sekaan. Edessä
on suo jonka rämpimisestä hänellä ei ollut aavistustakaan vielä kuukausi
sitten. Vastuu on yksin hänen.
”Kuollu on kuollu, lähetään nyt. Kahville pittä piästä tämän
mummon!” mummo pyörittää punaisilla nahkahansikkailla tuoliaan kohti osaston
ovea hänen musta kiiltävänahkainen käsilaukkunsa roikkuessa tuolin
kahvassa. Laukussaan mummo kuljettaa
mukanaan puhelinta, avain nippua ja dosettia. Avaimista vain yksi on oikea joka
käy hänen asuntonsa oveen. Lopuilla avaimilla onkin sitten ihan oma tarinansa.
Laukussa on useampi laatikollinen salmiakkisisuja ja punainen kynsilakka sekä
huulipuna. Sirkku ei ole koskaan nähnyt mummon putsaavan kynsiään, aina
laitetaan vaan uutta lakkaa päälle. Myös muutamia puolijalokiviä kuuluu mummon
kassivarustukseen.
Mirja-täti puristaa kaidetta ikkunan luona ja tuijottaa ulos.
Hänen silmistään valuu kyyneleet ja huulet puristuvat vasten toisiaan leuka rutussa.
Mieshoitaja taluttaa Mirjan Sirkun luo ja kysyy:
”Onko teille hakija tulossa?”
”On meille tulossa.” Sirkku vastaa ja katsoo tätiään, joka
laahustaa epävarmoin askelin mummon perään kohti ovea.
”Lähdetään...” Sirkku sanoo ja kävelee Mirjan perään paperikassi
kädessään.
Ala-aulassa Raisa-mummo kurvaa tuolillaan kahvilan tiskille,
ottaa kahvin mukaansa ja haukkuu mennessään kahvin paskaksi ja huutaa myyjälle:
”Perkele oot sinäkii kyllä ihan viärässä paekassa töessä, saatana kun että työ
ymmärrä mittään hyvän piälle! Toista se olj ranskassa! Mänkee sinne opettelmaan
kahvilan pittoo perkele!”
Ulko-ovella odottaa…
Kommentit
Lähetä kommentti