Kultalusikkasyndrooma

katsoo Sirkkua. Kyyyneleet valuvat hänen silmistään ja hän haukkoo henkeään. ”Ei, ei, ei, ei…” hän toistelee ja lähtee kävelemään. Hän kulkee laahustaen kohti ikkunaa ja hokee rosoinen ja tuskaa tirskuva ääni murtuen ”Ei, ei, ei… ”  Hän sieppaa lehden käytävän pöydältä ikkunan vierestä ja alkaa pieksää kaidetta ikkunan edessä. Murtunut puhe muuttuu vihan ja epätoivon sekaiseksi huudoksi. Mieshoitaja ryntää käytävälle ja astelee määrätietoisesti Mirja-tädin luo, ottaa tätä kädestä kiinni ja osoittaa ymmärrystä määrätietoisella, mutta lempeällä otteellaan. Mirja luuhistuu ja itkee. Sirkku huomaa tärisevänsä ja tuntee kuristavan tunteen kurkussaan. Aivan kuin liina kiristäisi hänen kurkkuaan. Huoneen 177 ovi avautuu ja Raisa-mummo ilmestyy huoneen ovesta käytävälle. Hän sanoo: ” Sinne män… Sinne män eikä takasi ennee tule. Ei kärsi ennee… Mummon äänestä välittyy helpotus ja höperyys. Hän rullailee itsensä räikyvän punaisella nahkaverhoillulla pyörätuolillaan Sirkun viereen.  ”Mi