Siirry pääsisältöön

1. kappale

Sirkku istuu käytävän puisella kangaspäälysteisellä tuolilla ja tuijottaa maahan jalkojensa eteen. Sydän hakkaa ja kädet tutisevat. Hänen jaloissaan on paperikassissa tavaroita. Farkut, kauluspaita, bokserit, sukat ja vyö. Kultakello ja ”pirunnyrkki” sormus. Käytävällä kulkee ihmisiä ja hänen nenäänsä kantautuu jo liian tutuksi tullut haju. Kalman ja katkeruuden haju. Hän nieleksii itkuaan, mutta ei ole oikein varma onko se itkua. Onko se vihaa vai surua...

Hänen vieressään istuu Mirja. Sirkun täti. Sirkusta heissä on jotain hyvin samaa, mutta kuitenkin niin eri planeetoilta. Tai ehkä vain eri sukupolvea. Sirkku muistaa kuinka Mirja-täti kuljetti Sirkkua mukanaan taidenäyttelyissä ja hienoissa kahviloissa bulevardilla, kun Sirkku oli pieni. Sirkku muistaa kauniit kristallikruunut ja lämminhenkisen ja hieman vallattoman tunnelman seurapiireissä, joihin Mirja-täti kuului. Ihmiset olivat iloisia. Eräs Mirja-tädin parhaista ystävistä oli taikuri, mies joka taikoi Sirkulle aina maailman herkullisimman ja niin suussa sulavan suklaakeksin. Siinä oli suuria suklaamuruja, jotka sulivat kitalkeen ja maku levisi pitkin liimakalvoja aivoihin asti tuottaen suurta riemua! Myöhemmin Sirkulle selvisi, että mies oli niin hassu, että hän leipoi keksit itse. Hän oli poikamies. Sirkku ihmetteli silloin lapsen mielessään, että miksi ihmeessä taikurilla ei ollut vaimoa. Niin komea, mukava ja lämpöinen herrasmies. Mirjan mies vammautui autokolarissa, kun Sirkku oli kuuden vanha.

Sirkku havahtuu muistoistaan, kun paperipussi meinaa kaatua hänen jaloissaan. Kulunut ja pullea lompakko putoaa kassista lattialle.  Hän nostaa sen, katsoo sitä hetken ja laittaa sen takaisin kassiin. Hän ei halua avata sitä. Tuntuu kamalalta. Suru, viha ja katkeruus ja toisaalta suuri helpotus vellovat hänen sisällään kuin myrsky vesilasissa johon sekoitettu jotain tuntematonta.


Mirja-täti nousee seisomaan ja…

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. kappale

Ulko-ovella odottaa musta farmari mallinen Bemari. Keke nousee autosta ja tulee mummon luo auttaakseen tätä. ”Eläpä hättäele. Otat sen laakun ensin siitä, anna tuolle eukolle se.” mummo määrää ja osoittaa Mirjaa. Mirja ei ymmärrä mitään ja kulkee kuin tsombi istumaan auton takapenkille. Sirkku ottaa laukun, laittaa Mirjan oven kiinni ja kulkee toiselta puolelta istumaan autoon. Yhtäkkiä Sirkku alkaa muistella aamupäivän tapahtumia. ”Haravoin pihaa ja äkkiä minut pysäytti jokin tuntematon, se oli kumma tunne. Huomioni kiinnittyi kuin naulittuna linnun lauluun joka kuului tallin päädyssä olevasta kuusesta. Olin aivan varma, että se on satakieli. Ei niitä ikinä ollut aiemmin kuulunut. Minua alkoi itkettää ja tunsin, että nyt isä lähtee. Tiesin sen. Hän lauloi minulle. Sanoi, että muista tyttö laulaa. Laula sillä kauniilla äänelläsi, joka sinulle on annettu. Se on sinun juttusi se.” Sirkku muistelee ja tuijottaa ilmeettömänä ikkunasta ulos. Autossa vallitseva hiljaisuus tuntuu pa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Esimakua

"Hän istuu käytävän puisella kangaspäälysteisellä tuolilla ja tuijottaa maahan jalkojensa eteen. Sydän hakkaa ja kädet tutisevat. Hänen jaloissaan on paperikassissa tavaroita. Farkut, kauluspaita, bokserit, sukat ja vyö. Kultakello ja ”pirunnyrkki” sormus." "Hän ei halua avata sitä. Tuntuu kamalalta. Suru, viha ja katkeruus ja toisaalta suuri helpotus vellovat hänen sisällään kuin myrsky vesilasissa johon on sekoitettu jotain tuntematonta."
Lähetä kommentti
Lue lisää

2. kappale

katsoo Sirkkua. Kyyyneleet valuvat hänen silmistään ja hän haukkoo henkeään. ”Ei, ei, ei, ei…” hän toistelee ja lähtee kävelemään. Hän kulkee laahustaen kohti ikkunaa ja hokee rosoinen ja tuskaa tirskuva ääni murtuen ”Ei, ei, ei… ”  Hän sieppaa lehden käytävän pöydältä ikkunan vierestä ja alkaa pieksää kaidetta ikkunan edessä. Murtunut puhe muuttuu vihan ja epätoivon sekaiseksi huudoksi. Mieshoitaja ryntää käytävälle ja astelee määrätietoisesti Mirja-tädin luo, ottaa tätä kädestä kiinni ja osoittaa ymmärrystä määrätietoisella, mutta lempeällä otteellaan. Mirja luuhistuu ja itkee. Sirkku huomaa tärisevänsä ja tuntee kuristavan tunteen kurkussaan. Aivan kuin liina kiristäisi hänen kurkkuaan. Huoneen 177 ovi avautuu ja Raisa-mummo ilmestyy huoneen ovesta käytävälle. Hän sanoo: ” Sinne män… Sinne män eikä takasi ennee tule. Ei kärsi ennee… Mummon äänestä välittyy helpotus ja höperyys. Hän rullailee itsensä räikyvän punaisella nahkaverhoillulla pyörätuolillaan Sirkun viereen.  ”Mi
Lähetä kommentti
Lue lisää